Reviews
Sue, 10/10
21.10.06
Tuonen lehto, öinen kehto – ja Insomnium. Turkulais-Joensuulaisen yhtye on kolmannella kokopitkällään kypsynyt ja kasvanut. Nuoruusajan kepeys on vaihtunut täyden aikuisuuden harkitsevuudeksi ja päämäärätietoisuudeksi. INsomniumin vahvin ominaispiirre melankolisuus on tummunut ja jalostunut kuin vuosikertakonjakissa: nyt tumman kirpe’t sävyt läpäisevät koko tuotannon. Vähitellen levy-yhtiönsä ykkösnimiin nouseen orkesterin teemat eivät tällä kertaa ammenna Keski-maan tapaisista taruista tai luonnon ulkoisista elementeistä. Katse on kääntynyt sissänpäin, ihmissuhteien katkeraan syksyyn ja sydämen väsymykseen. Basisitilaulaja Niilo Seväsen ja kitaristi Ville Frimanin mattasävyiset tekstit ovat saaneet inspiraatiota ja vaikutteita Johann Hölderlinin, Edgar Allan Poen, Francis William Bourdillon ja Eino Leinon kaltaisilta runoilijoilta. Change of heart sekä Mortal Share edustavat yhtyeen perinteisempää death metal –linjaa, muuten Insomnium on siirtynyt keskitemmon tuolle puolen, hitaampaan ja maalailevampaan metalliin. Raskaalla kädellä soitetut, mutta samaan aikaan herkäksi viritetyt kappaleet kuten Last Statement sekä Bourdillon The Night has a thousand eyes –runoon nojautuva Drawn to Black ovat alakuloisessa monipuolisuudessaan loisteliaita. The Killjoy puolestaan suorastaan salamoi, ja alkuriffi voi jättää klassikkoanomuksen sisään rock-komitealle oikopäätä. Tuonen lehdot ovat toistuva teema useassa kappaleessam samoin kuin unen ja kuoleman rajamaat. Albumi on puhdistava kokemus kaikille niille, joiden rintaa ovat joskus raastaneet suru, katkerat erot ja sekä ihmisten että ihmissuhteiden päättyminen. Mikään ei voisi olla albumille parempi päätös kuin Eino Leinon Helkavirsien tumma-päätösrunoon pohjautuva, kymmenminuuttinen eepos In the Groves of Death. ”….Niin eli ikänsä kaiken, ei iloiten eikä surren, pannen päivät päälletyksin niin tulevat kuin menevät, niin paremmat kuin pahemmat; päällimäiseksi paremmat (Eino Leino)”.
Jussi Lahtonen
