Navigation


Reviews

Inferno, 4.5/5

21.10.06

Joensuulainen Insomnium on siitä poikkeuksellinen yhtye, että bändi on kautta uransa julkaissut vain ja ainoastaan huipputason julkaisuja, oli kyse sitten laajaa huomiota herättäneistä demoista taikka kahdesta aiemmasta täyspitkästä albumista. Tämä kertoo jotain joko bändin tiukasta itsekritiikistä tai siitä, että yhtye ei vain yksinkertaisesti kykene kirjoittamaan merkityksetöntä musiikkia. Bändistä on aina puhuttu suomalaisten tunteiden välittäjänä, ja Above the Weeping Worldilla tämä väite saa entisestään lihaa luidensa ympärilleen. Insomniumin musiikissa ilmentyvät raskas, suorastaan junttaava voima ja jäätävän haikea melodisuus. Tales From the Thousand Lakesin aikasen Amorphisin perintöä ei voida vieläkään täysin piilottaa piironginlaatikkoon, mutta vuosien varrella insomnium on kyennyt jalostamaan jo olemassa olevat vaikutteet omaperäiseksi ja helposti tunnistettavaksi soundiksi. Mikä sitten tekee abovesta niin loistavan albumin? Whdottomasti sen tasainen laatu. Jos albumin sisältöä pitäisi kuvailla mahdollisimman tarkasti yhden kappaleen muodossa, voisi esiin nostaa minkä tahansa levyn yhdeksästä biisistä. Yhtenäisestä ilmeestään huolimatta levyn materiaalissa koetaan kuitenkin sopivaa vaihtelua. Esimerkiksi hämmentävän paljon Opethia muistuttavan Last Statementin ja maailmojamusertavan surumielisen In the Groves of Deathin väliin mahtuu lähes kilometrien mittainen kuvitteellinen kuilu. Minun kaltaiselleni pitkän linjan Insomnium-fanittajalle levyn tasokkuus ei tullut yllätyksenä. Vaikka bändi osuukin jälleen kerran häränsilmän tietämille, jäytää mieltä ajatus siitä, mahtaako sillä tosiaan riittää ideoita seuraavien kolmen täyspitkän albumin varalle. Ei jumaliste, ei näin mahtavia kappaleita voida loputtomiin kirjoittaa. Toisaalta en yllättyisi lainkaan, vaikka bändin jätkät naureskelisivat partoihinsa tietoisina siitä, että seuraavalla levyllä vasta tärähtääkin! Jätetään siis tulevaisuutta varten se (uuden bereavementin arvoinen) puoli pistettä kasvunvaraa.

Joni Juutilainen

‹ Return to previous page  |  Print